Nälkämaan laulu

  Tänään olen saanut paljon aikaan ja ehtinyt moneen, mikä ei ole lainkaan tyypillistä. Useimmiten syönnin peräiset ettoneet venyvät koko loppuillan kestäväksi koomaksi. Nyt en tarvinnutkaan päiväunia, vaan jatkoin hommasta hommaan.  Naputtelin loput kuistin paneelit seinään ja lisäilin eristettä sinne mistä puuttui. Kuisti on kylmää tilaa, mutta sen verran tahdon pitää pakkasen poissa, etteivät eteisen vesiputket ja hana jäädy. Ikkunanpokat saivat kolmannen maalikerroksen, ja kititkin pysyivät paikoillaan. Pelkäsin niiden karisevan irti, sillä verstaani on aika kylmä vielä tähän aikaan vuodesta. Hioin ja hinkkasin penkin pinttynyttä pintaa, aivan kuin kalusteilla nyt vielä olisi kiire. Mietin maalin sävyä; kyllä se tumma turkoosi tai petroolinsininen viehättäisi, tai miksei myös sama ruskea mikä lattiaan tulee. Nyt lämpenee sauna. Istun mustan kissan kanssa saunan kuistilla ja katselen persikanväristä taivaanrantaa. Päivä on jatkunut, tähänkin aikaan vielä pihalla näkee.

 Tänään maalaan seinäpaneeleja ja kittaan ikkunanpokia. Herättelen verantaa henkiin, vanhan talon tyyliin. Kuvittelen jo itseni istumassa turkoosilla penkillä, villapeitto lämmittää polvia. Kahvi höyryää kupissa ja aamuaurinko piirtää pitsiverhojen kuvioita seinään. Ikkunalla pelargonit ojentelevat uusia versojaan valoa kohti. Tuoksuu höylänlastu ja lattiamaali. Lasken lusikan piirongin päälle, pihakoivussa laulaa mustarastas. Maailman myrskyistä huolimatta minun on hyvä olla.

 Viimeinen pelargoni sinnittelee yhä harvalehtisenä kissan lattialle pudottamana aluslautasensa hukanneena ikkunanpieleen nojaten.

  Mahtavan sumuinen keli: tekisi mieli mennä pitkin pellon reunoja, nuuhkia metsän kosteita lahoavia aromeja. Mutta köhä kirvelee keuhkoja kutittelee kurkunpäässä hyräyttelee vilulla villatakin allakin. Ei tänään, ei tänään.

 Tänään torkahdin kesken uunin lämmityksen. Kun havahduin, hiillos oli ehtinyt hiipua ja aurinko laskea. Päivä valkosipulipellolla vaati työläiseltä veronsa.

 Ovi symboloi johonkin uuteen astumista ja entisen jättämistä taakseen. Esineinä ja rakennelmina ovet ovat kiehtovia. Kotini ovet on haettu purkutaloista, puhdistettu ajan tomuista, ehkä sipaistu maalia pintaan uuden aikakauden merkiksi. Ovissa saa - tai pitää - näkyä ikä ja eletty elämä. Uudet sileän hohtavat ovet eivät puhuttele samalla lailla kuin vanhat ja rosoiset.  Ne pikemminkin työntävät luotaan kuin houkuttavat astumaan peremmälle.